perjantai 30. toukokuuta 2014

Kuhnuri

kertovan modernistisen runon parodia


Jos olisin ainoa mies planeetalla,

tuhannet naiset jonottaisivat päivittäin luokseni imeäkseen hedelmöittävää nektariani.

Popsisin sinapinsiemeniä Priapoksen tapaan ylläpitääkseni

astronomisiin mittoihin paisuvaa kykyäni.

Naiset synnyttäisivät luonnollisesti vain tyttöjä.

Jos olisin ainoa mies planeetalla, minun

ei tarvitsisi ajaa autoa,

ei tarvitsisi rakentaa taloa ähisten ja puhisten,

ei olisi syytä keinotella pörssissä,

ei kulkea joukkokokouksissa huutaen iskulauseita,

ei nyrkkeillä, miekkailla ja ampua konetuliaseella ja ohjuksilla

toisia tyyppejä aidan takana, jotka samoin kuin minä

ajavat aamuisin sänkensä ja haisevat hieltä.

Jos olisin ainoa mies planeetalla,

elelisin syrjäisessä mökissä metsän keskellä, palvelisin itse itseäni

ja antaisin naisten tehdä mitä sitten tekevätkään.

Ennemmin tai myöhemmin he tulisivat luokseni taas,

kääntyisivät puoleeni tai minusta poispäin,

kuitenkin sillä tavoin, etteivät varjosta aurinkoa.

Jos olisin ainoa mies planeetalla,

muuttuisin vuosi vuodelta karvaisemmaksi,

harmaantuisin, liikkuisin hitaammin

ja lopulta muistuttaisin jonkinlaista näytösesinettä,

istuisin mökissäni metsän keskellä

kuin kiinni kasvaneena havupuihin,

lopulta haipuisin pois. Ja planeetta muuttuisi tyystin naaraspuoliseksi.

Sillä tavalla ihmiskunta olisi saavuttanut täyttymyksensä

ja tarkoituksensa.

Naiset lakkaisivat kasvamasta ja alkaisivat sen sijaan kutistua.

Lopulta heistä sukeutuisi muurahaisia ja he katoaisivat

maankuoren koloihin

jonkinlaisena syntymän nurinpäin käännettynä vertauskuvana,

miellyttääkseen äitimaata sukupuutollaan,

antaen tilaa metsälle, jonka kollektiivissa

ei sukupuolilla ole koskaan ollut erityistä merkitystä.










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Teräkseen taittuneet modernismin sarvet

  Georgialaiset modernistit uudistivat taidetta 1900-luvun alussa. Taivaansinisten juomasarvien tarjoama pulppuava malja virkisti kirjallist...