Kirjailijat riitaantuivat

Kirjailijat riitaantuivat yhteisellä työmatkalla ja kapakassa. He alkoivat sättiä toisiaan puhelimitse, sähköpostitse ja facebookissa. He parjasivat toisiaan, toistensa kavereita, aviopuolisoa, sukulaisia ja anoppia. He iskivät yhteen kulttuurilehtien sivuilla kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Kirjailijaliiton kokouksessa he keräsivät ympärilleen halullisten koalition. He eivät mahtuneet samaan kulttuurijärjestöön, eivätkä veneeseen. Vene upposi.

He lukivat kovalla äänellä pääkaupungin keskusaukion vastakkaisilla laidoilla istuen Nikolai Gogolin pienoisromaania ”Riita”.

He ryhtyivät kannattamaan äärimmäisiä poliittisia suuntauksia, tietenkin vastakkaisia: yhdestä tuli äärioikeistolainen, toisesta stalinisti. He perustivat toimintaryhmät, järjestöt ja pienpuolueet ja mätkivät toisiaan äänenkannattajalehtiensä palstoilla. He värväsivät tappelijoita hutkimaan toisiaan turpaan lähiöiden pimeillä kujilla; hurme lensi ympäriinsä kuin lastut isommassa remontissa. He maksoivat erikoismiehiä terrorisoimaan toistensa asuntoja, työmatkaa, läheisiä ja sukulaisia.

He alkoivat kannattaa vastakkaisia maailmanpoliittisia kantoja: yksi kannatti Ukrainaa ja länsivaltoja, toinen Venäjää. He syyttivät toisiaan propagandisteiksi. He ryhtyivät aivan toden teolla kannattamiensa valtojen agenteiksi ja ilmiantoivat toistensa vihollisia omille isäntävaltioilleen, jotka yksissä tapauksissa likvidoivat kohteet, toisissa eivät.

He olivat varmoja omien ajatustensa kaikkivallasta. Sananvapaudesta ja suvaitsevaisuudesta.

Ympärillä maailma jatkoi kulkuaan. Hetkellä ennen massiivista ydiniskua molemmat kiistakumppanit yhtyivät seksikumppaneihinsa ikkunalautaa vasten. He tyydyttivät partnereitaan niin kunniallisesti, etteivät huomanneet maailman musertuvan heidän jalkojensa juurella.

Aika velikultia. Tässä sopuisassa ja äärimmäisen tasa-arvoisessa yhteiskunnassa, jossa vallitsee ikuinen lauantai, sunnuntai-ilma tyyni, kovien arvojen puute, ja maanantain hammastenkiristys.

.