torstai 27. huhtikuuta 2017

Sammosta purkautuu terhoja eli perussuomalaista taidetta

Ilmarinen, Lemminkäinen ja Väinämöinen (Joukahaiselle oli pantu vähemmistökielto ja koko mies reservaattiin, sillä oli vinot silmät ja saamelainen pärstä) lähtivät ryöstämään Sampoa Pohjolasta. Vakuutusyhtiön pääkonttorissa Helsingin keskustassa oltiin hämmästyneitä, mutta annettiin lopulta periksi vastaan sanomattomalle troikalle ja sen yhden ajatuksen suunnitelmalle, jota ei edes vihreiden ja vasemmistoliiton vaalivoitto ollut saanut sumenemaan. Halla kulki aholla.

Sampo lastattiin kaupunkimaasturin takapenkille ja lähdettiin kaasuttelemaan kohti Arkadianmäkeä.

  • Nyt voitais vähän kokeilla, loihe lausumaan Lemminkäinen.
  • Ai niin kuin vittu mitä, kysyi Ilmarinen.
  • Sampoa tietenkin, vastasi Väinämöinen ja kosketti kapinetta kansanomaisesti.
Siinä sitä koeteltiin niin kuin uutta huumausainetta. Seisottiin liikennevaloissa, eikä maksettu autoveroa. Ähäkutti!

Sammosta alkoi purkautua ulos terhoja. Niitä tuli tulvimalla, virtana, kymenä, koskena, ei korvalla, vaan viinalla kirkkaalla, silkkaa ryöppyä, ysköstä, ihmetystä, uskotonta, kaskeamatonta kirmailua ja laiduntamista.

Niitä terhoja, jalopuiden sikiöitä, käytiin istuttamassa keskuspuistoon, josta osa oli tosin jo ehditty kaavoittaa rikkaiden asuinalueeksi. Siellä niitä kasteltiin pissimällä, ja pian kasvoi yksivärisiä mutta terhakoita puita.

  • Seteleitä kasvaa, sanoi Väinämöinen.
  • Lihamukin viipaleita ne on, sanoi Ilmarinen.
  • Rahaa menee, sanoi Lemminkäinen.
Ilmarinen päätti takoa tai siis pumpata itselleen barbaran, tai naisen. Lemminkäinen lähti sotimaan Saudi-Arabian tukemiseksi Jemeniin, suomalaisilla aseilla tietenkin: ratatatata-tatata, mustia kaatuu – siitäkin voidaan tehdä kulttuuria. Väinämöinen veti terhon nenäänsä ja yski pitkään yksikseen.

    • Kuinka meillä on aina tällaista, valitti Väinämöinen, eikä osannut sopeutua ajanhenkeen ja eläkkeelle.
    • Se on sitä perussuomalaista taidetta! huusi Joukahainen, joka oli karannut reservaatistaan, halusi revitellä ja sulautua enemmistöön.
    • Ei laiteta Tony Halmeen pakertamaa maissipaskaa, jossa on sivellin keskellä, Kiasmaan kuitenkaan, kysyi Väinämöinen.
    • Välillä meillä pyöri puolukka pillussa, kun Marjatta synnytti, vastasi Joukahainen edelleen enemmistöön sulautumista jäljitellen.
    • Antakaa ihmisten elää, ajatella ja tehdä työtä. Älkää tappako heidän luovuttaan ja yritteliäisyyttään, hengitti jostain paikalle lennähtänyt Aino, hukkumaisillaan kulttuurikielteiseen ilmapiiriin.
Isänmaa istui hiljaa, kun äidinkieltä poljettiin. Äidinkieli lensi mieluusti pois, avarammille aavoille. Valtiolaiva kulki peräsin kovana, vanaveteensä syljeskellen, hädin tuskin postmodernin jälkeisen romaanin kaavoja tajunneena, passiivisena niin kuin tolkun ihmiset ja oudoksuen pian kasvoillaan paistavaa auringonjumala Ammon Ra:n ilmettä, joka ennusti ukkosta.

lauantai 1. huhtikuuta 2017

Ensimmäinen huhtikuuta

Ovikello soi. Siellä oli isokokoinen täti, joka sanoi olevansa yläkerran naapurista ja haluavansa lainata kolme kananmunaa. "Meillä leivotaan", täti sanoi römeällä äänellä. Toin munat, ja hän pyysi minua kantamaan ne asuntoonsa. Nyt vasta huomasin, että täti liikkui kainalosauvoilla. Päästyämme yläkertaan menimme sisään ovesta, jonka täti avasi kuhmuisella avaimella. Eteisessä lainehti Gobin autiomaallinen hiekkaa. Olohuoneessa kolme pihkovalaista insinööriä tanssi ripaskaa mahonkipöydällä. Kattokruunusta riippui kolme pitkänomaista akrobaattia, jotka tuntuivat olevan sekä ihmisen että apinan sukulaisia. "Kriikunoita, äkkiä", akrobaatit kajauttelivat kolmella falsetilla. Täti pyysi munat ja heitti ne äkkinäisellä ranneliikkeellä suureen metallipataan hellalla. Hän alkoi hämmentää pataa tummapuisella, raskaalla kauhalla. Uskaltauduin kurkistamaan talonkorkuisen padanreunan ylitse ja siellä - kuin Saimaan kesäautereisella ulapalla - uiskenteli marinoinoituja munuaisia, jäähileisiä mansikoita, aivokudosta ties kuinka monen posteljoonin ajukopasta, sammaloitunutta juustoa ja homeisia rubiineja. Kaiken keskelle olivat levinneet rikotut kolme kananmunaa kuin kuohilaan keltaiset silmät. Ei siinä mitään. Sammutin musiikin, jonka kuulin vasta nyt, se oli Brahmsin Ungarische tänze. Ikkunasta katsoessa sumu kietoi Vuosaaren yhä tiiviimmin välilihansa laskoksiin. Lähdin kauppaan ostamaan ruokatarvikkeita, sillä minun teki mieli leipoa.

Fasismin anti-oidipaalinen sankaruus

Ukrainalaiset ovat todellisia, puhtaita slaaveja, toisin kuin venäläiset, jotka ovat lähes täysin primitiivisten suomalais-ugrilaisten heimojen saastuttamia. Ukrainalaisia jalompia ovat eurooppalaiset arjalaiset. Arjalaiseen rotuun verrattuna slaavit ovat vain haisevia äpärälapsia ja heinäsirkkoja. Todellinen eurooppalainen arjalaismies veltostuu rauhallisessa kulutuksen täyteisessä elämässä. Hän vaipuu impotenssiin. Vaarana on se, että konsumerismi riistää arjalaiselta fasistimieheltä siitoskyvyn, ja Eurooppaan tulvivat värilliset massat vievät hänen naisensa. Siksi arjalainen fasistimies tarvitsee sotaa. Vain väkivalta voi kiihottaa fasistia niin että hän sotaretkeltä kotiin palatessaan pystyy yhtymään naiseensa ja siittämään tuoreita, terveitä poikia! Sodassa arjalainen fasisti raiskaa, hän pakottaa vinosilmäiset mustanruskeat ja keltanahkaiset puolieläimet selälleen maahan ja seivästää heidät. Tuloksena syntyvä sekarotuinen vaaleanruskea aines on parasta palveluskäyttöön ja tykinruoaksi. Sodassa arjalaisen fasistimiehen latentti homoseksuaalisuus ja potentiaalinen veltto naismaisuus piiloutuvat patriarkaalisen, hiotun panssarin alle. Eurooppalainen mies löytää jälleen kykynsä kovaan siitokseen. Hän voi kieltää olevansa todellisuudessa kyltymätön perätuuppari ja ruskean reiän ritari. Raiskatessaan vieraan rodun eksoottisia naisia eurooppalainen fasistimies pystyy myös torjumaan helpommin uhkaavan oidipaalisen itsetuhovietin; hän ei edes kuvitelmissaan kykene sekoittamaan eksoottisia naisia biologiseen äitiinsä.

Valkoisen terrorin aaveet

Sata vuotta tulee kuluneeksi Suomen itsenäistymisestä. Sata vuotta tulee myös kuluneeksi siitä, kun valkoinen armeija puhdisti Suomea Laur...